VIIMEINEN EXTRA

Noniin, hei vain!
Tän viimeisen extran kuvien kerääminen ei ollut kauhean vaikeaa.
Mutta mitä tässä sanois... Mä en tiedä vieläkään.
Oon monta päivää miettiny, et mitä sanoisin tässä... Siks tän kans on kestäny.

Mut ehkä parempi mennä nyt tällee yhtää miettimättä ja kirjoittaa mitä vaan tulee mieleen...

Mä haluan ensinnäkin kiittää teitä kaikkia, jotka kommentoitte edelliseen ilmoitukseen.
Teidän ymmärrys ja antamat tsempit piristi mua niin paljon, ettei sanat riitä.
Te ootte uskomattoman ihania! <3

Noh... Lähdetään liikkeelle siitä, mitä suunnitelmia mulla oli:

Seuraavissa osissa oltaisiin tutustuttu vähän teini-ikäisiin kolmosiin. Lauri ja Lari tässä. Lauri olisi kunnioittanut vanhaa tuttua tyyliä eli punaista t-paitaa. Larin tyyliä en oikein osaa selittää. Tein siitä sellaisen taiteilijasielun, joka ei pukeudu ihan samalla tavalla kuin perusteini.

Lauri olisi Lassin tavoin ollut looginen ja Lassi oli saamassa Laurista itselleen shakkikaverin. Eli ei mitään ihan perusteinejä hekään.

Laura sen sijaan olisi ollut ihan kunnon teini poikien puolesta. Mulla oli Lauran varalle mietittynä paljon draamaa, esimerkiksi jotain pientä seksuaalisen suuntautumisen kanssa.

Lauri tai Lari olisi yllättäen saanut tyttöystävän, joka olisi ollut paljon Frankenbergeillä ja ystävystynyt Lauran kanssa. Mutta sitten olisi käynyt ilmi, että tämä tyttö onkin kaapissa oleva lesbo ja auttamattoman rakastunut Lauraan (ja tästä syystä hankkiutunut Laurin tai Larin tyttöystäväksi). Tämä olisi suistanut tytön juurikin näiden aiheiden pariin. Laura olisi jossain vaiheessa alkujärkytyksen jälkeen oivaltanut pitävänsä myös tytöistä (olisi ollut siis bi) ja tytöt olisivat päätyneet yhteen. Mistä olisi tullut sitten kodinsisäistä draamaa, kun sisko vei veljeltä tyttöystävän. Tätä olisi kyllä ollut tosi hauska päästä tekemään... :/ :D

Lari olisi edelleen enimmäkseen maalaillut, mutta mulla oli suunnitteilla että poika olisi alkanut harrastamaan myös valokuvausta, mikä olisi vienyt poikaa kotoa ulos ja mahdollisesti muita simejä tapaamaan.

Jade olisi tietenkin ollut edelleen kuvioissa mukana. Olin kuvannut Krissen vierailemaan harmaantuneen naisen luona. Kun tässä kuvia kävin läpi niin mulla ei kylläkään ollut enää mitään hajua, että mistä olin suunnitellut naisten puhuvan. Joku syy Krissellä oli Jaden luona vierailla. Tai sitten ihan vain kuulumisia kertomassa... Paha sanoa, kun en tosissaan muista enää.

Laurasta ja draamasta puheenollen. Viimeisin osa minkä kuvasin niin siinä olisi ollut sellaista osan "Prinsessa ja lohikäärme" -tyyppistä kärhämää tytön ja veljien välillä. Lauralla nimittäin lapsuuden aikainen ystävä Deidre olisi ollut käymässä ja tytöt olisivat innostuneet kuuntelemaan musiikkia kovalla ja tanssimaan.

Ja ihan vain varmistaakseni kerron, että Deidre ei olisi ollut se aiemmin mainittu lesbo, koska hän oli jo Lauran ystävä... Mutta varmasti te sen tajusittekin. Deidrellä olisi kuitenkin ollut aika isokin osa nuorison elämässä...

Seinän takana parvekkeella ensin olisivat tuskastelleet Lauri ja Lassi, joilla oli keskittymistä vaativa shakkiottelu meneillään.

Myös Lauran huonetta vastapäätä olevassa huoneessaan maalaamassa ollut Lari olisi metelistä häiriintynyt.

Ja Lari ja Lauri olisivat rohkeasti menneet sanomaan tytöille, että musiikkia hiljemmalle...

...Mistä Laura olisi kimpaantunut. Lauri olisi aavistanut myrskyn (koska Lari meni ja sammutti radion kokonaan) ja luikkinut karkuun kun Lari olisi ottanut huudot vastaan.

Ja alakerrassa olisi Santeri jälleen pohtinut, että pitäisikö mennä väliin... :DD

Siinä oli kuvattuna olleet suunnitelmat. Lisäksi olin tosiaan suunnitellut Lassin ja Belisaman välille romanssia ja poika olisi jatkanut ystävänsä Jupiterin adoptioasian pohdintaa. Ehkä... En sitä suunnitelmaa ollut niin pitkälle miettinyt. Ja toinen mitä mietin oli, että ystävysten välille olisi tullut välirikko. Jupiter olisi ollut kiinnostunut Belisamasta, joka oli kiinnostunut Lassista jne... Kolmiodraamaa. :D

* * *

Sitten se iso kysymys...

Miten Franksut olisivat päättyneet?

15. sukupolven edustaja olisi ollut perheensä ainut lapsi / ainut aikuiseksi selvinnyt lapsi. Toinen 14. sukupolven vanhemmista, eli viimeisen perijän isä tai äiti, olisi ollut... Miten sen sanoisi? Omistushaluinen(?) lastaan kohtaan ja vaatinut tätä hoitamaan raihnaista leskeksi jäänyttä isäänsä/äitiään tämän kuolemaan asti kotona. En ehtinyt miettiä olisiko toinen vanhemmista kuollut ennenaikaisesti johonkin, jolloin nuo kaksi olisivat jääneet kahden ja leski olisi kenties ollut masentunut ja lapsi tuntenut sääliä vanhempaansa kohtaan ja siksi suostunut jäämään.

Vanhemman kuoleman jälkeen 15. sukupolvi olisi kuitenkin tajunnut olevansa jo itsekin parhaat vuotensa nähnyt - ja yksin. Tämä olisi johtanut masennukseen ja masennuksen vuoksi erakoitumiseen mikä olisi lisännyt perijän ahdistusta, koska kumppania ei löydy eikä jälkeläistä synny.

Sitten olisikin tapahtunut jotain dramaattista, nimittäin jossain vaiheessä simien ja misien välit olisivat menneetkin huonoon suuntaan ja rauhaa rakastava misien kansa olisi kostanut kaltoinkohtelunsa ja meteorisade olisi aiheuttanut simien sivilisaation lopun. Viimeiselle Frankenbergille olisi kuitenkin ollut mahdollisuus pelastua ja päästä misien luo, mutta masentunut ja elämäänsä pettynyt viimeinen Frankenberg olisi kieltäytynyt ja olisi katsellut ikkunasta maailmanloppua ja kuollut sen mukana. Aika överi loppu, vai mitä? :D

---
Nyt kun oikeesti kertoo ton idean niin miettii, et oisko se ollu jo jopa vähän liikaa. Kauhee loppu... Eh... Voi olla, että olisin saattanut luopua meteoriiteista toteutusvaiheessa. Ihan vain siksi, että olisin todennäköisesti huomannut miten vaikea se on toteuttaa... :D

Mutta Franksujen loppu olisi joka tapauksessa ollut tosi surullinen... Sori...

* * *

Ja tähän loppuun olen koonnut jokaisesta perijästä yhen mielestäni kivan kuvan, jossa perijä näyttää mielestäni kivalta tai jotain. Tosi monessa kuvassa sattuu olemaan perijän kumppanikin. :)

Einarin kuva on oikea klassikko! Mä rakastin Einaria ihan hirveesti ja erityisesti tää tilanne on mun yksi suosikkeja kautta aikojen. Marjakin oli aivan ihana sim, juuri oikea puoliso meidän kömpelölle Einarille. :)

Valitsin tän kuvan Annelista, koska mun mielestä Anneli näyttää tässä niin ihanalta miten se katsoo Henkkaa. Rakastunut nainen on aivan erityisen kaunis.

Beata on yksi kauneimmista morsiamista, joita Frankenbergien historiassa on nähty. Tai tää on siis mun mielipide. Uskomattoman ihana sim ja puoliso Farid oli komea. Näillä oli niin ihania lapsia!

Lapsista esikoinen erityisesti... Calle hurmasi minut ainakin jo taaperona ja hänestähän kasvoi varsin komea mies! Ja viisaskin vielä, eikös se ollutkin tiedemies..? Tais olla. Eikun lääkäri! Hyvä kun itsekään enää muistaa... :D

Lealani on ihan mielettömän kaunis sim! Kauneimpia pelissä valmiina olevia. Tää kuva Danielista ja Leasta hassuttelemassa oli niin ihana, et en voinu olla valitsematta tätä. Myös Daniel oli ihan kiva perijä, ei ehkä ihan mun omia suosikkeja mut tosi komeehan se oli ainakin! :D

Ja entäs Elina? Elina se vasta kaunis olikin! Ja Shean kanssa aivan ihana pari. Kun mä selasin näitä kuvia niin mulla tuli ihan yllätyksenä miten Elina ja Shea tapas. Mä en itse muistanu enää ollenkaan, että ne tapas yliopistobileissä ja pääty humalassa sänkyyn... Mutta... Onhan sekin tapa aloittaa :D Olivat kuitenkin yhdessä loppuun asti, vaikka vaikeitakin aikoja oli.

Felicia ei ollut mun oma ykkösvalinta perijäksi, mutta aivan ihana perijä oli hänkin. Ja kaunis nainen hänestäkin kuoriutui. Rakastan tässä kuvassa miten Gustave katsoo Feliciaa. :D

Georg ja Aada... Ah... Tää pari... Mulla ei riitä sanat kuvaa miten ihanaa musta oli kuvata ja kertoa näiden rakkaustarina. Miten vaikeudet kääntyi lopulta voitoksi ja teini-iän rakastavaiset löysi toisensa aikuisina uudestaan ja pysyivät sitten yhdessä loppuun asti. Georg oli muutenki yks mun lempi perijöitä ja sen teinivuodet... Huh huh, niitä osia oli jotenki nii kiva kuvata ja tehdä!

Me varmaan kaikki muistetaan miten tää tilanne päätty ja tuntu vähän hassulta valita tää kuva. Mutta kun Helmi näyttää aivan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN KAUNIILTA tässä. Ja miten Henry ei selvästi saa silmiä irti tytöstä... Voi, se on niin harmi, että pojan kontrolli petti ja tästä ei ikinä tullut oikeaa suhdetta... Mitähä ois käyny jos oisinkin kirjoittanu, et nää ihan yhteisymmärryksessä teki mitä teki ja saanu sen seurauksena sitten Ilonan? Hmm... Noh, mut ainahan sitä voi jossitella. Jossain vaiheessa aina tulee useampi vaihtoehto ja jälkeenpäin joutuu aina jossittelemaan. :D 
5/5 elämänviisaus.

Ilonasta puheenollen... Siinä taas yks aivan käsittämättömän kaunis peliin syntynyt sim! Katsokaa sitä nyt tässäkin! Siis mua vähän nolottaa myöntää, mut rupesin itkee kun katoin tätä kuvaa. Ilona vaan on niin nätti tässä... Ja nätti yleensäkin.

Joonaksesta mä valkkasin tän kuvan, jossa sillä on alkuraskauden tuommoisia ihme mielitekoja. Tää on jotenkin nii huvittava ja hieno kuva... Ja hienosti lavastettu, vaikka ite sanonki.. Siis täähä näyttää oikeesti siltä, et sillä on leffa- ja herkkutuokio menossa, eikö? :D

Ja tää kuva Kristallista ja Santerista on tosi ihana. Kristalli näyttää niin rakastuneelta ja onnelliselta... Pitkästä aikaa vaikeiden aikojen jälkeen.

- - -

Ja rumpujen pärinää, koska nyt paljastan kuka olisi perinyt Kristallin jälkeen...



Tässä välissä totean, että voi rähmä kun en ehtinyt kuvata kunnolla enkä saanut tästä simistä parempia kuvia...


Frankenbergien 13. perijä olisi ollut...

LARI

Halusin ja tarvitsin nimenomaan miesperijän, koska kuten aiemmin olin kertonut, niin mulla oli suunnitelma minkä halusin toteuttaa ja tarvitsin siihen miesperijän. Lari oli persoonallisen näköinen ja erottui sisarustensa joukosta etenkin juuri ulkonäkönsä takia. Muutenkin Lassi ja Lauri ei oikein napannut, koska ne oli liian samanlaisia kuin edellinen perijä eli äitinsä ja en halunnut tarinaan liikaa toistoa. Taiteellinen ja persoonallinen Lari olisi ollut hyvä lisä Frankenbergien perijöiden listaan, joka on melkoinen kirjo erilaisia simejä.

Ja mitä Larille olisi ollut luvassa? No.. Mä oon tässä miettiny kerronko sitä. Tuolla kommenteissa Cozminen toivoi, että säästäisin tän idean tulevaisuuden varalle ja se sai mut oikeesti miettimään, että tästä ideasta kyllä syntyisi (ehkä joskus) hyvä yksittäinen tarina. 

Ongelma on vain, että tiedän miten sen toteuttaisin sims 3 pelissä, mutta kun se peli ei ole enää käytettävissä niin kuvaisin varmaan sims 4 sitten. Ja siinä sitten on se ongelma, etten tiedä miten toteutan sen sims 4, jossa mulla ei ole mitään poseja tai tämmösiä käytettävissä (eikä tule olemaan)...

Ja sekin on tietty pieni ongelma, että jos sen tarinan teen, niin perustanko sille oman blogin ja jos perustan, niin miten te ihanat ihmiset löydätte sinne?

Paljonpaljon kysymyksiä, joihin en ole vastauksia keksinyt... Heittäkää teidän ajatuksia/ideoita kommentteihin, teillä on aina niin hyviä ideoita. :D

* * *

Mutta... Tämä tästä. Iso huokaus. Mun täytyy myöntää, et tätä kootessa muhun iski semmonen... Haikeus. 
Aika kultaa muistot ja mulle tuli mieleen noita Franksujen upeimpia hetkiä ja niiden hetkien ja osien toteuttamisen riemu. 

Mua niin harmittaa, et tässä kävi näin. Mutta... Tää päätös nyt pitää. Musta ei nyt oikeesti vaan oo pitämään blogia yllä ja muutenkin... Tää nyt on reilumpaa kaikille. Mulle, teille ja Franksuille.

Jos tässä nyt käy niin hassusti, et päädyn sims 4 kanssa jonkinlaista tarinaa tekemään (tuskin enää jaksan alkaa LCtä pitämään, se on ihan hullun pitkä haaste.. :D) niin varmaan sitten... Hmm...
Teen tänne päivityksen ja linkin siihen blogiin? Koska varmaan sille tarinalle olisi hyvä perustaa ihan oma bloginsa... No, mutta... Sitä ei varmaan ihan lähiaikoina ole tulossa... Jos tulee ollenkaan. Kaikki on nyt niin auki vielä.
Jos inspiroidun useampaa eri tarinaa niin voihan se olla, että jossain vaiheessa ilmestyn tarinablogin kanssa. Ei mitään pitkää haastetta vaan yksittäisiä tarinoita osineen, riippuen miten pitkää tarinaa saa aikaan.

Mä päätän tämän nyt kappaleeseen, joka on vähän erikoinen valinta tähän, mut mä tykkään tästä. Tässä on sellanen irti päästämisen haikeus, tai niin mä tän kappaleen koen. Ja siks oon sen valinnut... Vaikka laulussa kyse vähän eri asiasta... No. Kiva jos kuuntelette, mutta ei ole pakko.


Tää nyt ei liity mitenkään Franksuihin, mut mun yks tosi tärkee ystävä on iso Niall fani.
Ihan kohteliaisuuttani kuuntelin pari Niallin biisiä, jotta tiedän mistä kaveri on innoissaan.
Kaveri oli aikanaan tosi iso One Direction fani ja minä en. :D
Mutta siitäki huolimatta tosiaan kuuntelin, koska musta on kivempi puhuu ku tietää mistä puhuu.
(Kaverihan vastaavasti aina kuuntelee mitä mä ehdotan.. Eiks ookki ihanaa? :D)

Mut pointti on se, et mä yllätyin positiivisesti.
Siis mua ei todellakaan napannu One Direction aikanaan, kuten ei poikabändit yleensäkään.
Mut tää Niall Horanin soolomusiikki on... IHANAA.
Siis tää on mulle semmosta musiikkia, et jos haluun rentoutuu tai mun tarvii rentoutuu, ni pistän vaa tän levyn soimaan ja mulla on niin paljon rennompi olo.
Eli oon kuunnellu aika paljon tätä levyä viime aikoina... Eheh...

Tää Paper Houses on yks mun lemppareita. :)

Mut joo... Ajauduin harhateille... :DD

Tosiaan kappaleen kuuntelu on vapaaehtoista.
Mä vaan halusin pistää Franksut nippuun jollain kappaleella ja tää tuli ekana mieleen.

* * *

Minä ja Franksut kiitämme teitä lukijoita kaikista näistä yhteisistä vuosista.

OLETTE IHANIA!
JA TÄRKEITÄ!

KIITOS KUN OLITTE OSA TÄTÄ PROJEKTIA!

lla: Jellu & Franksut