Osa 263 - Kevät tuli, kevät vei

Hyvää päivää!
En keksi tähän alkuun mitään ihmeellistä, joten suoraan osan pariin.

Mukavia lukuhetkiä! :)

* * *


- - -

Lassi oli alkanut kiukuttelemaan ja huutamaan öisin. Todennäköisesti poika aisti tulossa olevan muutoksen ja koki asemansa uhatuksi.

Hän ravisteli pinnasängyn kaidetta ja itki lohduttomasti äitinsä perään:
"Mammaa! Minä tahdon mamman!"

Kristalli astui huoneeseen hieman voipuneena. Hän oli itse ollut juuri menossa nukkumaan, mutta ei ollut ehtinyt edes vaihtaa vaatteita kun oli kuullut Lassin huutavan.
"Mikä nyt on?" Kristalli kysyi astuessaan lähemmäs pinnasänkyä. Pojan ilme muuttui heti kirkkaammaksi ja tämä huudahti innoissaan:
"Mamma!"

Nainen nosti taaperon syliinsä ja antoi tälle tiukan halauksen sanoessaan:
"Kulta, sinun pitäisi alkaa pikkuhiljaa nukkua yöt kunnolla. Sinusta tulee pian isoveli ja kun meillä on täällä vauva talossa, äiti ja isi tarvitsevat hyvät yöunet. Jotta jaksamme huolehtia teistä molemmista."
"Itoveli", Lassi sanoi hiljaa:
"Joo."
"Sinä olet äidille ja isille hyvin tärkeä. Älä ikinä unohda sitä", Kristalli sanoi ja antoi suukon pojan otsalle.

~ ~ ~

Kevät oli miltein vaihtumassa kesäksi, kun perhe koki odottamattoman tragedian. Samuli sai jälleen uuden sydänkohtauksen, josta ei koskaan toipunut. Miehen hautajaisia ei oltu ehditty edes alkaa järjestellä, kun Kaijakin yllättäen nukkui pois. Lääkärit uskoivat naisenkin sydämen pettäneen valtavan surun ja stressin vuoksi.
"Miksi teidän molempien piti lähteä niin yllättäen?" Santeri itki vanhempiensa haudoilla. 

Mies piti itsensä kiireisenä hoitamalla Lassia. Poika ei ollut moksiskaan, kun isä yllättäen valvoi hänen kanssaan. Päinvastoin, isästä ja pojasta tuli päivä päivältä läheisemmät.

Santeri laski Lassin maahan ja auttoi tämän jaloilleen ilmoittaen:
"Voisimme käyttää tänään aikaamme hyödyllisesti ja opetella kävelemään."
"Isi?" Lassi sanoi hämmentyneenä.
"Ei hätää, isi auttaa... No niin... Nosta ensin toista jalkaasi ja vie sitä eteenpäin... Noin juuri! Ja sitten toinen jalka samalla tavalla", mies opasti pitäen tiukasti pojan käsistä kiinni.

Ensimmäiset yritykset eivät tuottaneet tuloksia. Lassi pyllähti joka kerta istumaan ja yksinkertaisesti kieltäytyi kävelemästä.

Mutta lopulta monen päivän harjoitusten jälkeen eräänä yönä Lassi käveli ensimmäiset askeleensa.
"Hienosti menee! Olen valtavan ylpeä sinusta!" Santeri hurrasi.

~ ~ ~

Elämä oli lopulta voittanut ja Santeri ei surrut enää vanhempiaan niin pahasti, kuin aiemmin. 
"Pistin pyykit kuivauskoneeseen", mies ilmoitti tullessaan autotallista olohuoneen puolelle.
"Mukava juttu", Kristalli sanoi mietteliäästi ja pyysi pienen tauon jälkeen:
"Tulisitko tähän sohvalle hetkeksi?"

Santeri istui vaimonsa viereen utelias ilme kasvoillaan ja kysyi:
"Mitä nyt?"
"En halua olla tökerö... Mutta oletko miettinyt, että mitä teet vanhempiesi kaupalle? Sinähän olet nyt sen omistaja", Kristalli esitti kysymyksensä varovasti. Hänen miehensä hymy hyytyi hetkeksi ja katse valui lattiaan. Hetken päästä Santeri nosti katseensa takaisin vaimoonsa ja vastasi huokaisten:
"Myyminen taitaa olla kaikista paras vaihtoehto. Ei minusta ole kaupanomistajaksi..."

"Oletko varma?" Kristalli kysyi ja hänen miehensä nyökkäsi.
"Olen... Ja tiedän jo hyviä simejä, joille myisin kaupan mielelläni", Santeri kertoi ja hymyili hieman sanoessaan:
"Vanhemmillani oli paljon ystäviä, osa on ennestään osakkaana kaupassa."
"Kuulostaa hyvältä. Olen varma, että Samuli ja Kaija pitäisivät suunnitelmastasi", hänen vaimonsa sanoi.

Seuraavana päivänä Kristalli palasi kasvimaansa pariin. Kitkettyään rikkaruohot, hän antoi kasveille virkistävän vesisuihkun kastelukannulla.

Samaan aikaan Santeri ja Lassi lähtivät kävelylle. Mies oli sopinut vaimonsa kanssa, että kiertäisi pojan kanssa pidemmän kierroksen, jotta Kristalli saisi huilata rauhassa.

Lassi oli tietenkin kävelylenkistä innoissaan. Poika osoitteli milloin mitäkin ja kyseli innoissaan:
"Mikä tuo on? Mikä tuo on?"

Kristalli suuntasi kasvimaaltaan olohuoneeseen ottamaan päiväunet sohvalla. Talossa oli kerrankin mukavan hiljaista ja nainen nukahtikin välittömästi.

Santeri ja Lassi pääsivät pian kaupungin keskustan laitamille ja lähemmäs tornitaloja. Nämä suuret rakennukset selvästi pelottivat hieman Lassia:
"Isi miksi niin korkea?"
"Jaa-a... Varmaan siksi, että korkeampaan taloon mahtuu enemmän", Santeri vastasi mietteliäästi.

He kävelivät hieman lähemmäs ja pojan pelko vaihtui intoon:
"Tahtoo koskea tähtiä!"
"Häh?" hänen isänsä ihmetteli:
"Toistatko?"
"Talo korkea. Ylettää tähtiin", taapero sanoi ja taputti käsiään. Santeri nauroi.

Hän kääntyi kävelemään kohti vanhempiensa kauppaa. Suru kouraisi miehen rintaa, kun hän lähestyi sitä, mutta selitti urheasti hymyillen pojalleen:
"Katsos, Lassi. Tuossa on mummon ja papan kauppa."
Lassi kääntyi katsomaan kauppaa, jota he lähestyivät koko ajan, vain hetkeksi. Kaupungin korkeat tornitalot kiinnostivat häntä edelleen enemmän.

Tällä välin Kristalli oli herännyt päiväuniltaan ja suunnannut keittiöön laittamaan ruokaa. Hän otti jääkaapista tarvikkeet, mutta alkoi yhtäkkiä tuntea olonsa heikoksi ja horjahti.

Kristalli laski ottamansa tarvikkeet nopeasti pöydälle ja ajatteli:
"Onpa kummallinen olo... Kaikki jotenkin... Pyörii..."

Päivä oli hiljalleen kääntymässä yöksi, kun aurinko alkoi laskea mailleen. Santeri ja Lassi palasivat kotiin, kun ulkona alkoi jo hieman hämärtää.
"Siellä on varmasti jo ruoka valmiina. Sitten kun ollaan syöty, niin mennään huilimaan", mies jutusteli Lassille, joka nuokkui hieman rattaissa.

Pihassa Santeri nosti pojan rattaista ja astui pojan kanssa sisään.
"Krisse, me tulimme nyt!" mies ilmoitti, mutta ei saanut vastausta.
"Krisse?" Santeri kutsui vaimoaan ja kurkki hämmentyneenä keittiön suuntaan. Vasta silloin hän näki Kristallin jalat ja tajusi vaimonsa makaavan lattialla.

"KRISTA!" mies huudahti kauhuissaan, laski Lassin nopeasti sylistään lattialle ja juoksi keittiöön kykenemättä huutamaan muuta, kuin vaimonsa nimeä.

"Kristalli..!" Santeri polvistui vaimonsa viereen ja nosti tämän syliinsä. Automaattisesti mies kokeili pulssin, jonka löysi välittömästi. Ainakaan nainen ei ollut kuollut.
"Krisse, kuuletko sinä?! Krisse... Rakas!" mies panikoi ja yritti saada vaimonsa virkoamaan. Lopulta Santeri ei voinut muuta, kuin soittaa apua.

* * *

EXTRA:

RIP


Ja sitten tuli tosi nopeasti nämä ilmoitukset perässä. Ne oikeesti kuoli tosi nopeesti peräkkäin. :/

Santeri hallitsee lastenrattaiden työntämisen.

Tosin olen aika varma, että Sande voisi ihan hyvin kävellä hieman taempanakin. Ei tarvitsisi olla ihan rattaissa kiinni. :)

EI NOIN TAKANA!!!
"Lol, en jaksa työntää sua enää. Heippa!" -- Näyttää vähä siltä, et Santeri ois työntäny noi rattaat alamäkeen XD Vuoden isä -palkinnon voittaja on löytynyt! :D

Jade oli sattumalta kanssa kävelemässä. Tää näytti jotenkin kivalta kuvakulmalta, nii nappasin kuvan ihan vaa extraa varten. :D

* * *

Vähän lyhyempi osa, kun halusin tän loppuvan tällee dramaattisesti. :D
Tää oli vähän extempore lopetus, kun satuin katsomaan Krissen ruoanlaittoa ja kun noi simit sulkee ton jääkaapin oven tuollei jalallaan, niin tuossa kuvakulmassa Krisse näytti horjahtavan.
Siitä se sitten lähti se idea ihan lennosta. :D

Mutta tässä olisi nyt kaikki tällä kertaa.
En nyt kysymystä keksi, mutta voidaan ihmetellä ja spekuloida mistä Krissen pyörtyminen johtuu.

Kiitoksia kun luit osan! Moimoi! :)