Osa 163 - Nousukiidossa

Hei!
Heti alkuun tärkeää asiaa, joten toivon kaikkien lukevan ja sanovan kommenteissaan mielipiteensä asiaan:
 
Itsenäisyyspäivä on taas lähestymässä ja muistatte varmaan, että itsenäisyyspäivä on myös Franksujen syntymäpäivä..?
Tänä vuonna Franksuille tulee siis 3 vuotta täyteen ja olin ajatellut tehdä kulissien takana extran.
Mikäli teitä siis kiinnostaa nähdä pieni extra siitä, kuinka teen nämä osat. :D

Kysymys siis kuuluu, että onko teillä kiinnostusta "Kulissien takana" - extraan?
 
(Jotenki vaikee muuten tajuta, et Franksuja on tullu kohta jo 3 vuotta? :D)
* * *
 

- - -

Lea ei muistanut milloin oli viimeksi ollut yhtä väsynyt, kuin tänä aamuna. Ja kaikki vain sen takia, että Georg oli yövieraansa kanssa pitänyt hirveää meteliä aamuyöhön asti.
"Tämmöinen peli ei vetele yhtään", nainen ajatteli kaataessaan lettuaineksia yleissekoittimeen:
"Vähän alkaa tuntua siltä, että Georgilla tulee nousemaan menestys päähän. Ellei sitten ole jo noussut...

Kun letut olivat valmiita, Georg myöskin väsyneenä asteli huoneestaan keittiöön.
"Eikö vieraasi syö aamiaista?" Lea kysyi kävellessään lautanen kädessään pöydän suuntaan.
"No ei, kun se lähti viime yönä heti kun oli saanut haluamansa", Georg vastasi ärsyyntynyt ilme kasvoillaan. Hänen serkkunsa pyöritteli silmiään ja totesi:
"Ja tämän vuosi faneja ei deittailla. Ne haluavat vain sänkyyn ja lähtevät."
"Joo joo, tuli selväksi", mies ärähti ärsyyntyneenä.

Kun molemmat olivat syöneet aamupalansa, Lea pisti Georgin laittamaan tiskit koneeseen.
"Se on vähintä mitä voit tehdä saadaksesi anteeksi", oli nainen tokaissut.
"Anteeksi mitä?" mies kysyi serkultaan, joka oli vastannut topakasti:
"Anteeksi siitä hyvästä, että valvotit minua."

Tiskien hoitamisen jälkeen Georg suuntasi huoneeseensa ja vaihtoi yövaatteet arkivaatteisiin. Sulkiessaan vaatekaappinsa ovea hän ei tuntenut itseään enää kovin ärsyyntyneeksi. Toki Courtney oli tehnyt tylysti lähtiessään heti pois, mutta loppujen lopuksi Georg olisi luultavasti tehnyt samoin.

Lea oli käynyt hakemassa päivän lehden heidän terassiltaan ja tarjonnut sitä serkulleen luettavaksi.
"Keikkasi mainitaan sivulla 27", nainen opasti ja Georg käänsi sivuja, kunnes aukeama 26-27 oli hänen edessään auki.
"'En ole varma oliko Gadio amatööri, joka veti elämänsä mahtavimman keikan vai tähti, jolla sattui olemaan huono päivä'", mies luki ääneen ja ärähti perään:
"Mitä helkkaria tämä tarkoittaa? Oliko keikkani hyvä vai huono?"

"Et ole vielä kovin iso nimi täällä, joten sinuna ottaisin tuon arvion hyvällä tavalla. Luulen ainakin sen tarkoittavan hyvää sinun tapauksessasi, keikkasi oli hyvä", Lea tokaisi hymyillen.
"Enpä tiedä... Jotenkin tämän jutun sävy on negatiivinen", Georg mutisi, mutta päätti kuitenkin uskoa serkkuaan.

Georg päätti alkaa tehdä lujemmin ja lujemmin töitä, jotta kehittyisi ammatissaan ja saisi parempia arvosteluja. Paremmat arvostelut tarkoittivat parempaa julkisuutta ja parempi julkisuus enemmän faneja, jotka tuhlaisivat rahansa Georgin levyihin ja keikkalippuihin.

Mies oli kehittynyt kitaransoitossakin lähes mestariksi keikkojensa yhteydessä. Olihan hän lukiovuosinaankin toki ollut hyvä soittamaan, mutta nykyään hän oli suorastaan ilmiömäinen. Miehen sormet suorastaan tanssivat kitaran kielillä.

Georgin kehittyneet esiintymistaidot eivät olleet jääneet huomaamatta ja fanimäärä lisääntyi joka keikalla.
"Iiik, että se on ihana!" eräs nainen kiljui innoissaan, kun mies väläytti leveän hymyn ja iski silmäänsä naiselle.

Miehen ura oli selvästi vauhdikkaassa nousukiidossa, eikä hidastumista näkynyt. Georg oli muuttunut onnistuneiden keikkojen saattelemana itsevarmaksi esiintyjäksi, eikä jännittänyt enää juuri ollenkaan ennen keikkoja.

"Kiitos, kiitos! Olitte aivan loistava yleisö!" Georg kiitteli yleisöä ja pyörähteli lavalla vielä viimeiset poseeraukset. Yleisöstä kuului vihellyksiä ja syviä huokauksia, sillä mies oli kuumaa kamaa naisten keskuudessa.

Miehen ensimmäinen levy myi kaupoissa hyvin, mutta Georg halusi tietenkin lisätä myyntiä. Ja mikä myisi paremmin, kuin laulajan itsensä kauppaama levy omistuskirjoituksella ja nimmarilla varustettuna?

Vaan eipä Leakaan ollut jäänyt laakereilleen lepäämään, sillä hänkin keikkaili edelleen ahkerasti. Nainen oli vielä toistaiseksi kuitenkin serkkuaan suurempi tähti kaupungissa ja pääsi vetämään stadionkeikkoja.

Serkusten elämä oli kiireistä keikkailua viikoista kuukausiin. Molemmat nauttivat julkisuutta ja täysiä saleja esityksissään. Elämä ei olisi voinut mennä paremmin.

"Iiih, olet suosikkini kaikista! En voi uskoa, että törmäsin sinuun ihan oikeasti!" nainen kiljui innoissaan, kun Georg kirjoitti hänelle nimikirjoitustaan. Mies hymähti ja vastasi fanilleen:
"Minulla on tänä iltana keikka Menoxissa. Olet erittäin tervetullut sinne."
"Voi harmi, minun pitää olla töissä. Olisin muuten tullut mielelläni!" nainen vastasi surkeana.

Samana iltana Georg tosiaan esiintyi Menox nimisellä klubilla, joka täyttyi miestä kuuntelemaan tulleista simeistä.
"Mukava nähdä teitä näin paljon! Onko hyvä fiilis?!" mies kysyi yleisöltään, joka kiljui vastaukseksi. Georg hymyili ja aloitti keikkansa ensimmäisellä suurella hitillään.  

Yleisö tanssi miehen jokaisen kappaleen tahtiin ja jotkut lauloivat jopa mukana. Illan keikka saisi  varmasti hyvän arvostelun seuraavan päivän lehdessä.

Keikka oli ohi ja Georg laskeutui alas lavalta. Mies ehti tuskin alas, kun eräs innokas fani juoksi väkijoukon läpi ja halasi Georgia tiukasti.
"Aivanihanaihanaihanakeikkamäniinrakastansuajasunmusiikkia!" nainen kiljui innoissaan ja oli puristaa idolinsa kylkiluut murskaksi. Serkkunsa keikkaa seuraamassa ollut Lea naureskeli tilanteelle.

Kun taas Georg katsoi serkkunsa suuntaan apua anellen.
"Tuota... Mukava kuulla, köh... Että pidit keikasta!" mies yskähteli faninsa puristuksessa ja mietti kiivaasti, että miten pääsisi irti ennenkuin hänen kylkiluunsa katkeaisivat.

Nainen päästikin miehestä yllättävän nopeasti irti ja poistui sanaakaan sanomatta. Aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunut. Georg katsoi faninsa suuntaan ja yski hieman helpottuneena.
"Ovatko... köh köh... Ovatko kaikki fanit noin innokkaita?" mies kysyi Lealta yskien.

"Parasta alkaa tottua", nainen vastasi yhä huvittuneena tilanteesta. Georg pudisti päätään epäuskoisena ja serkukset suuntasivat keikkapaikalta suoraan kotiin.

Perheettömällä miehellä oli aikaa olla uraputkessa ja järjestää itselleen keikkoja vaikka joka illalle. Yleensä hän joutui itse kyselemään eri paikoista pääsisikö esiintymään, mutta toisinaan miehen ei tarvinnut kuin ilmestyä paikalle ja keikka oli jo sovittu. Esimerkiksi tänä iltana Georg esiintyi Tuikkula-yksityisklubilla nimenomaan paikan henkilökunnan toiveesta.

Moinen oli tietysti suuri kunnia, sillä Tuikkula oli varsin vaativa esiintyjistään. Vain parhaimmat ja suosituimmat pääsivät sinne. Toisaalta tämä oli tavallista haastavampi keikka, sillä Georgin oli osoitettava olevansa kunnian arvoinen. 

Onneksi kaikki näytti menevän tälläkin keikalla hyvin. Yleisö koostui enimmäkseen nuorista naisista, jotka huokailivat ihastuneena joka kerta kun Georg vilkaisikin heidän suuntaansa.  

Viimeiseksi Georg esitti uusimman kappaleensa, joka tulisi olemaan hänen seuraavalla levyllään. Miestä jännitti hieman millaisen vastaanoton kappale saisi, mutta onnekseen jännittäminen oli turhaa. Kappale tuntui uppoavan yleisöön kuin kuuma veitsi voihin.

Tapansa mukaan keikan jälkeen Georg kauppasi ensimmäistä levyään.
"Jos sinulla ei vielä ole tätä, saat sen tänään aivan erityisen hyvään hintaan. Omistuskirjoitus ja nimmari kuuluu tietenkin hintaan", mies selosti fanilleen, joka näytti mietteliäältä.
"Minulla kyllä on jo tuo levy... Mutta haluaisin sen mielelläni omistuskirjoituksella ja nimmarilla varustettunakin", nainen tuumaili ja hymy levisi Georgin kasvoille. 

"Kuule, minulla on ehdotus", hän sanoi pitäen pienen tauon ja jatkoi:
"Miksi tyytyisit pelkästään omistuskirjoitukseen ja nimikirjoitukseen, kun voit yhtä hyvin viettää yön kanssani?"
"Jestas!" nainen huudahti yllättyneenä ja kysyi:
"Mutta voinko saada molemmat? Yön ja levyn kirjoituksineen?"

"Jaha, sitä ei vähään tyydytäkään", Georg sanoi hymyillen flirttaillen.
"Miksi pitäisi, jos voi saada kaiken?" miehen fani kysyi flirttaillen itsekin. Mies naurahti:
"Totta."

Niinpä Georg suuntasi Hollyksi esittäyneen naisen kanssa kotiinsa, jossa Lea oli juuri ruokkinut Herra Liskosen.
"Meitä ei saa sitten häiritä", mies ilmoitti serkulleen, jonka kasvoilla ollut leveä hymy hyytyi.
"Okei", Lea vastasi huokaisten ja ajatteli:
"Kiva, taas sillä on joku muija mukanaan... Tästä tulee taas yksi uneton yö..."

Georg ja Holly eivät turhia aikailleet, vaan loikkasivat suoraan sängylle vierekkäin.
"Tästä tulee sinulle unohtumaton yö", mies lupasi naiselle kääntyessään tämän puoleen.
"Varmasti", Holly vastasi ja jatkoi:
"Puhe riittäkööt, on toiminnan aika!"

Lea oli edellisestä kerrasta viisastunut sen verran, ettei edes yrittänyt mennä nukkumaan. Hän istui olohuoneessa sohvalla ja pisti television päälle.
"Toivottavasti täältä tulee jotain katsomisen arvoista", nainen ajatteli ja vilkaisi Georgin huoneen suuntaan kuullessaan sieltä naisen iloisen kiljaisun.
"Jotain katsomisen arvoista JA kovaäänistä", Lea lisäsi ajatuksissaan.

Georgin huoneessa oli täysi tohina päällä. Vaatteet vähenivät kaksikon päältä suudelmien myötä ja tunnelma oli kiihkeä.

Niin kiihkeä, että Lea sai pistää television täydelle äänelle peittääkseen äänet ja siltikin taustalta kuului epämääräisiä ääniä.
"Eikö täällä ole mitään räiskintäelokuvaa?" hän ajatteli surffaillessaan kanavia pienessä paniikissa. Hän ei todellakaan halunnut kuunnella Georgin ja tämän vieraan touhuja.

* * *

EXTRA:

Mä en oo koskaan jaksanu pelata minkään esiintyjän uraa niin pitkälle, et oisin aiemmin nähny tän stadionkeikkojen yleisöä. Aika jäykän näköstä porukkaa. :D

Tässä on yksi tosi innokas fani. Georg on tosi suosittu, sillä on julkisuuttakin 3 tähteä. :D  

* * * 

Niin Georgin esiintymisnimi on siis Gadio, mikä on yksinkertasesti Georg + Radio :'D
Jos suunnittelette esiintyjän uraa, älkää missään nimessä pyytäkö multa ideoita taiteilijanimeen xD
Jotenki tuntuu, et mulla lyö aina näis jutuis ihan tyhjää..

Ensi sunnuntai muuten onkin itsenäisyyspäivä, katoin just kalenterista :D
Joten saatan tehdä niin, et jos mulla on osa valmiina lauantaina, ni pistän sen sit sillo.
Ja sunnuntaina tulis sitten mahdollisesti tää extra, jos siis sen haluatte.

Kysymys on siis edelleen se, et haluatteko te sitä extraa. :'D
Sori ku toistelen tota kysymystä, mut haluun varmistaa et se varmasti nähää ja saan vastauksia ajoissa. :DD

Osa 162 - Ensimmäinen keikka

Huh huh, terve taas!
Vähän meinasi tulla taas kiire tän osan kanssa, mut sain sen just äsken kirjotettua valmiiks. :D
Mä oon tosiaan työharjoittelun takia ollu vähän kiireinen viime kuukaudet, mut ens viikolla loppuu..
Jatkan sit samassa paikassa harjottelua luultavasti tammikuussa, et joulukuun ajan mulla on aikaa paneutua Franksuihin. :)

Mutta ei mulla tällä kertaa muuta tähän alkuun.
Mukavaa lukuhetkeä! :)

* * *


- - -

Nyt kun Georg oli ihan oikea levyttävä artisti, hänen piti tietenkin hankkia itselleen keikkojakin. Lea oli opastanut serkkuaan kokeilemaan ensimmäiseksi keskuspuistoa, sillä sinne oli helpointa saada järjestettyä itselleen ensimmäinen keikka.

Georg sai pitää keikkansa ja keikkapäivän aamuna miestä jännitti kovasti. Hän vaihtoi keikkavaatteet päälleen, vaikka keikka olisi vasta myöhään iltapäivällä. Mies siisti itseään peilin edessä ja arvioi peilistä heijastuvaa kokonaisuutta.

"BÖÖ!" hänen takaansa yhtäkkiä kuului. Lea oli onnistunut jotenkin hiipimään hänen huoneeseensa ja hänen taakseen huomaamatta. Miten hän oli onnistunut siinä? Georghan seisoi peilin edessä.

"Älä viitsi säikytellä!" mies parahti hätkähtäen. Hän oli ollut niin keskittynyt ulkonäköönsä, ettei ollut huomannut Leaa lainkaan.
"Onnistuinpas!" Lea nauraa räkätti ja lisäsi:
"Olkoon tämä sinulle opiksi: Liiallinen pinnallisuus on turmioksi. Esiintyjän tulee keskittyä muuhunkin, kuin peilikuvaansa."

"Tuota... Opetuksesi on kieltämättä ihan hyvä, mutta tarpeeton. Minua vain jännittää ja siksi huolehdin miltä näytän. En siksi, että olisin turhamainen", Georg vastasi kääntyen serkkuunsa päin ja hymyili hieman. Lea nyökkäili ymmärtäväinen ilme kasvoillaan:
"Kuuluu asiaan. Kunhan pidät jännityksen kurissa ja keskityt olemaan hyvä, niin kaikki sujuu... tuota, hyvin."
"Miten syvällistä", mies totesi serkulleen sarkastisesti hymyillen ja sai vastaukseksi tökkäisyn olkapäähänsä.

Lea kävi huoneessaan pukeutumassa ja sillä välin Georg otti läppärin esiin.
"Mitä aiot tehdä?" nainen kysyi astuttuaan huoneestaan olohuoneen puolelle.
"Kaupungin tapahtumista kertovaa sivua. Haluan nähdä, että onko keikkaani mainittu siellä", mies vastasi naputellessaan hakukenttään tarvitsemaansa nettiosoitetta.  

"No, löytyykö?" Lea kysyi, kun Georg oli aikansa naputellut ja selaillut sivua.
"Äh, joo. Mutta tämä on niin pieni ja huomaamaton juttu, että saa nähdä tuleeko kukaan paikalle", naisen serkku vastasi turhautuneena.
"Älä huoli. Kaikki suuret esiintyjät ovat aloittaneet pohjalta, kuten sinäkin", Lea totesi kannustavasti ja lisäsi:
"Kyllä simit keikallesi löytävät, vaikka eivät näkisikään tuota ilmoitusta. Keskuspuisto on suosittu ajanviettopaikka."

Lopulta kello oli sen verran, että Georg suuntasi keikkapaikalle. Noustessaan portaita ylös lavalle, miehen sydän tuntui lyövän koko ajan nopeammin ja nopeammin jännityksen takia. Georg veti syvään henkeä noustessaan viimeisen askelman.

Hän otti kitaran esiin ja kertoi laulavansa ensin yhden kappaleen tulevalta levyltään. Georg tosin mietti oliko tuolla ilmoituksella suurtakaan väliä, kun yleisössä seisoi ainoastaan Lea.
"Hyvä Georg!" miehen serkku jaksoi kannustaa innoissaan.

Vaikka yleisöä ei paikalla ollutkaan, sovittu keikka tuli silti pitää. Eikä sillä oikeastaan ollut niin suurta väliä miten paljon simejä paikalla oli, sillä jokainen keikka lisäsi miehen kokemusta alalla. Niinpä Georg pisti parastaan ja esitti kappaleen täysillä.

Pian Lean taakse ilmestyikin nainen. Georg muisti tuon naisen, vaikka tällä olikin päällään nyt eri vaatteet. Tuo nainen oli ollut aiemmin kuuntelemassa, kun hän oli ollut vain mitätön aloittelija ja esiintynyt puistossa rahasta.
"Hän on niin ihana... Ihanampi kuin aiemmin", nainen huokaili Lean takana.

Georgin keikka kesti iltaan saakka ja sen aikana paikalle ilmestyi hieman lisää simejä. Jotkut levittivät viltit lavan eteen ja nauttivat piknikistä keikkaa seuraten.

Ja Georg tunsi jokaisen kappaleen jälkeen itsevarmuutensa kasvavan. Yleisö ei tuntunut ainakaan inhoavan hänen esitystään. Se oli plussaa, eikö?
"Kiitos, olette olleet upea yleisö. Mutta nyt on tullut aika esittää illan viimeinen kappale", mies kertoi ja alkoi soittamaan kappaleen alkusäveliä.

Kappaleen päätyttyä hän kiitti yleisöä uudestaan ja kumarsi. Yleisö taputti hieman laiskasti, paitsi Georgia aiemmin ihaillut nainen taputti kovaa ja innokkaasti.
"Kiitos, kiitos! Ja hyvää illanjatkoa!" Georg kiitteli ja lähti lavalta.

"Sehän oli vaikuttava ensimmäiseksi keikaksi", Lea totesi serkulleen ja lisäsi:
"Onnittelut ovat siis paikallaan. Haluaisitko käydä onnistuneen keikan kunniaksi käymään yökerhossa?"
"Enpä tiedä... Olen aika väsynyt. Mutta olkoot, mennään vain", Georg vastasi mietteliäästi ja serkukset suuntasivat kotiin vaihtamaan vaatteita.

Vaatteiden vaihdon jälkeen kaksikko suuntasi vakipaikkaansa, jossa he istuivat heti baaritiskin ääreen ja tilasivat ensimmäiset juomat. Lea lupasi maksaa.
"Melkoinen päivä tänään, vai mitä?" nainen kysyi serkultaan.
"Todella. Hyvä päästä vähän rentoutumaan", Georg vastasi seuraten katseellaan baarimikkoa, joka sekoitti heidän juomiaan esittäen temppuja samalla. 

Molemmat keskittyivät seuraamaan baarimikon työskentelyä, eivätkä heti huomanneet tutun simin lähestyvän heitä. Naisen ehdittyä heidän luokseen, Lean juoma tuli valmiiksi ja nainen ottikin juomansa ilmoittaen serkulleen:
"Menen jo istumaan tuonne pöydän ääreen."

Heti Lean lähdettyä, Georgin innokas ihailija istui miehen viereiselle tuolille ja tuijotti idoliaan tiiviisti. Georg esitti ettei huomannut naista ja piti katseensa baarimikossa.

Kun mies sai juomansa, hän nousi baaritiskiltä ja nainen nousi hänen perässään.
"Anteeksi, voisitko odottaa hetkisen?" tämä kysyi Georgilta, joka pysähtyi ja kääntyi ympäri.
"Saatat ehkä tunnistaa minut... Tai, no... Sinä vedit hyvän keikan tänään", nainen sanoi hieman arastellen ja lisäsi esittäytyen:
"Nimeni on Courtney. Ihailen sinua suuresti."
"Mukava kuulla. Odotat varmasti kovasti ensimmäistä levyäni?" Georg vastasi kohteliaasti. Courtney nyökkäsi innokkaasti:
"Milloin se julkaistaan?"
"Pian... Tuota...", mies vastasi hieman epäröiden ja kysyi pienen tauon jälkeen:
"Haluaisitko jotain juotavaa?"  

Tietenkin Courtney halusi, joten Georg tilasi heille drinkit ja pienen hetken kuluttua miehellä olikin tarjottimella kaksi drinkkiä.
"Toivottavasti tämä kelpaa sinulle", hän sanoi ojentaessaan tarjotinta Courtneyn suuntaan. Nainen otti toisen lasin tarjottimelta ja vastasi hymyillen:
"Tietenkin käy."

Kaksikko siemaili drinkkejään ja jutteli niitä näitä. Georg oppi esimerkiksi, että Courtney työskenteli urheilu-uralla ja oli eronnut vähän aikaa sitten pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa. Mies viihtyi naisen seurassa ja unohti serkkunsa täysin.

"Haluaisitko kohta tanssia?" Courtney kysyi ja katsoi tanssilattian suuntaan. Georg nyökkäsi ja siemaisi juomaansa. Molemmat olivat hetken hiljaa, kun he joivat lasejaan tyhjiksi.

Juomat juotuaan he siirtyivät tanssilattialle. Georg vilkaisi serkkunsa suuntaan, sillä Lea lähestyi myös tanssilattiaa. Lea jäi kuitenkin tanssimaan yksin hieman syrjemmälle, jotan Georg kääntyi katsomaan takaisin Courtneyn suuntaan.

Kappaleen loputtua he jäivät hetkeksi seisomaan. Uusi kappale alkoi soimaan välittömästi, mutta kaksikko päätti olla jatkamatta tanssimista.
"Tanssit todella hyvin", Courtney kehui ja Georg vastasi iskien silmää:
"Sinäkin tanssit todella upeasti. Tuollaista liikehdintää on ilo katsella." 

"O-oletko todella sitä mieltä?" nainen kysyi hieman punastellen. Mies nyökkäsi.
"Haluaisitko tulla jatkamaan iltaa...", Georg aloitti ja piti tauon ennenkuin jatkoi siirappisella äänellä:
"Minun luokseni?"
"Tarkoitatko..?" Courtney kysyi ja sai vastaukseksi nyökkäyksen.

Lea ei tiennyt mistä oli kyse. Hän ei ollut kuullut kaksikon keskustelua ja hänestä tilanne näytti siltä, että Georg lähti innokasta faniaan karkuun. Ja fani tietenkin lähti innoissaan juoksien idolinsa perään.

Lea tanssi yökerholla yksin vielä hetken, kunnes lähti serkkunsa perässä kotiin.
"Pääsiköhän Georg faniaan karkuun? Ainakaan se nainen ei ollut meidän terassilla", hän ajatteli astuessaan sisälle. Talossa oli hiljaista, joten nainen oletti serkkunsa olevan nukkumassa.

Lea päätti kuitenkin varmistaa asian. Jos Georg olisi hereillä, niin hän voisi toivottaa tälle hyvää yötä. Nainen ei epäillyt mitään avatessaan serkkunsa huoneen oven. Miksi olisi? Talohan oli aivan hiljainen.

"Georg, oletko vielä he... Ai, anteeksi", Lea aloitti, mutta keskeytti nähdessään meneillään olevan tilanteen.
"Hei, mitä helvettiä?! Me ei kaivata yleisöä tähän", Georg puuskahti Courtneyn alta. 

"Joo joo, pyysin jo anteeksi", Lea mutisi ja jatkoi:
"Halusin vain toivottaa hyvää yötä."
"Hyvä tästä tuleekin, kunhan lähdet siitä häiritsemästä", Georg vastasi ja Courtney kikatti. Lea huokaisi ja suuntasi vessan ovelle mennäkseen sitä kautta huoneeseensa.

Nainen vilkaisi mennessään vielä taakseen ja pudisti päätään. Mitä Georgille oli oikein tapahtunut? Mies oli ollut ennen niin ujo, eikä halunnut tehdä itsestään mitään suurempaa numeroa. Tuo mies oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ujo.

Sinä yönä Lea nukkui huonosti. Viereisestä huoneesta kuuluva meteli valvotti häntä.
"Ja minä kun luulin, että Georg olisi kiva kämppis...", hän ajatteli peittäen korvansa.

* * *

EXTRA:

Pelattiin taas stalkkeri-Annikan kanssa nelosta ja meidän terassilla oli liian paljon porukkaa liian pienessä tilassa. Käyhän se keskustelu noin mahankin sisältä, ei siinä mitään... :D 

* * * 

Muistatteko, kun oli perijä-äänestys Felician ja Felixin välillä?
Sanoin silloin, että säästän Felixille tarkoitetun juonen myöhemmäksi.
Nyt siis on sen aika, toteutan sen Felixin suunnitelman Georgilla.
Mikä tarkoittaa, että Georgista kuoriutuu varsinainen naistenmies.

Ja oon keksiny siihen (ainakin omasta mielestä) ihan pätevän selityksen:
Aadan jälkeen Georg ei pysty kuvittelemaan itseään pitkään ja vakavaan suhteeseen muiden kanssa.
Georg siis yhä rakastaa Aadaa, eikä sillee syvällä sisimmässään oo vieläkään päästänyt irti.
Niinpä Georg hukuttaa läheisyyden kaipuunsa lyhyisiin suhteisiin hyödyntäen kuuluisuuttaan.

Nyt siis tullaan näkemään suunnilleen mitä olisi ollut luvassa, jos Felix olisi valikoitunut perijäksi.

Kysymys: Miten Georgin ura lähtee etenemään?