Osa 247 - Uusi järjestys

Moro kaikille!
Niin se vaan kesä loppui ennenkuin kunnolla ehti alkaakaan.
Täällä ainakin on jo ihan syksyinen keli, en tosin valita. Rakastan syksyä :3

Mullakin ensi viikolla on viimeinen lomaviikko ja sitten olisi paluu arkeen.
Täytyy toivoa, että ehdin työstää Franksuja siitäkin huolimatta.

Franksujen työstämisestä puheenollen, mun pitäis kohta alkaa kuvata lisää osia.
Mutta oon ajatellu antaa teille mahdollisuuden vaikuttaa jotenkin tulevaan ja siitä syystä tän osan laitettuani lisään tuohon sivupalkkiin kyselyn.
LISÄTIETOJA OSAN LOPUSSA.

Nyt osan pariin. Mukavia lukuhetkiä :)

* * *


- - -

Oli varhainen aamu ja lähes koko kaupunki nukkui, mukaan lukien Kristalli, Kaija ja Samuli. Hiljaisuus rikkoutui, kun taksi pysähtyi Jokisten talon eteen. Nuori mies nousi taksista, laahusti pitkän matkan väsyttämänä etuovelle ja kaivoi avaimet taskustaan. Sisälle astuessa mies haaveili lysähtävänsä sängylleen nukkumaan ainakin pariksi tunniksi.

Päästessään huoneensa ovelle mies pysähtyi ja tuijotti sanattomana sänkyään, joka olikin varattu.
"Mitä vit...", hän mutisi ja perääntyi ovelta. Oliko tämä enää edes hänen kotinsa? Mitä jos äidille ja isälle oli tapahtunut jotain ja hänelle ei oltu muistettu ilmoittaa? Ja nyt talossa asuisi joku muu... Mutta eihän se nyt edes kuulosta uskottavalta!

Kaija oli ollut hereillä ja kuullut ääniä, joten hän tuli katsomaan mitä oli tekeillä. Hymy levisi hänen kasvoilleen, kun hän näki poikansa ja huudahti riemuissaan:
"Santeri! Mitä sinä täällä?!"

Mies suuntasi halaamaan äitiään hieman vastahakoisena, sillä oli edelleen tilanteesta hämmentynyt.
"Huomenta ja yllätys!" hän sanoi äidilleen halatessaan.
"Tämä on todellakin yllätys! Sinullahan piti olla vielä opintoja jäljellä!" Kaija ihmetteli, mutta oli tietenkin riemuissaan saadessaan ainoan lapsensa syleilyynsä.

Samuli heräsi meteliin ja tietenkin yllättyi myös nähdessään Santerin kotona.
"Poika! Mitä sinä täällä?" hän kysyi ja antoi pojalleen pikaisen halauksen.
"Tulin kotiin", Santeri vastasi.
"Lomalleko?" Kaija kysyi, mutta nuori mies pudisti päätään:
"Tulin jäädäkseni."

Kristalli oli nukkunut sikeästi, mutta olohuoneen puolelta kuuluva huuto herätti hänet. Tyttö oli uninen ja luuli näkevänsä unta, kunnes huuto jatkui:
"ET VOI OLLA NOIN TYPERÄ!"

Kristalli nousi istumaan hämmentyneenä. Riitelivätkö Kaija ja Samuli? Tyttö oli pitänyt heitä rauhallisina simeinä, jotka riitelivät harvoin ja hillitysti.
"PARASKIN PUHUJA! MINKÄ PUMMIN TE OLETTE OTTANEET TÄNNE ASUMAAN?!" toisen miehen ääni huusi. Silloin Kristalli tajusi, että olohuoneessa olisi kolmaskin sim.

"KEHTAATKIN PUHUA KRISTALLISTA NOIN! TYTÖLLÄ EI OLE MITÄÄN MUUTA PAIKKAA, MISSÄ OLLA!" Samuli huusi takaisin. Teini avasi oven varovasti ja astui kynnyksen yli olohuoneen puolelle kulmat kurtussa.
"JOTEN SE FRIIKKI PITI OTTAA TÄNNE?! MINUN SÄNKYYNI NUKKUMAAN?!" nuori mies huusi.

"MIKSI SINÄ MINUA SANOIT?! FRIIKIKSI?!" Kristallin sisällä alkoi kiehua. Kaikki kolme kääntyivät katsomaan tyttöä ja huomasivat tämän selvästi vasta nyt.
"Kristalli kulta, odota hetki...", Kaija aloitti, mutta tyttö ei kuunnellut:
"MINÄ EN OLE YHTÄÄN SEN FRIIKIMPI, KUIN SINÄKÄÄN!"

"Mutta sinä näytät ja kuulostat ihan friikiltä", Santeri sanoi, mikä ärsytti Kristallia entistä enemmän. Tyttö astui lähemmäs ja ei säästellyt sanojaan:
"MIKÄ SINÄ OLET MÄÄRITTELEMÄÄN MIKÄ ON "NORMAALIA" JA MIKÄ "FRIIKKIÄ"?! KUKA NOSTI SINUT SILLE JALUSTALLE?! SINULLA EI OLE MITÄÄN OIKEUTTA ARVOSTELLA SITÄ MILTÄ MINÄ NÄYTÄN TAI MILTÄ KUULOSTAN!"
"Kristalli, rauhoitu", Samuli yritti rauhoitella tyttöä.
"Niin, älä nyt ala riehumaan!" Santerikin huudahti, mihin Samuli ja Kristalli tiuskaisivat yhteen ääneen:
"Suu kiinni!"
"Minä menen tekemään meille aamupalaa", Kaija ilmoitti ja lähti tilannetta pakoon.

"Hän sanoi minua friikiksi!" Kristalli huusi katsoen nuorempaa miestä halveksuen.
"Tiedän, minä kuulin sen. Anna minun hoitaa se", Samuli vastasi ja kääntyi katsomaan poikaansa sanoen:
"Pyydä tytöltä anteeksi."
"No sori", Santeri sanoi pyöräyttäen silmiään ja hänen isänsä huusi:
"KAUNIISTI."
Miehet tuijottivat toisiaan hetken vihaisina. Sitten nuorempi tuhahti ja sanoi mitä siirappisimmalla äänellä:
"Pahoittelen törkeää käytöstäni. Olisiko mitenkään mahdollista, että saisin neidiltä anteeksi?"
Kristalli kurtisti kulmiaan. Miehen käytös oli edelleen törkeää ja alentavaa.
"Tämän kerran hyväksyn anteeksipyyntösi", tyttö kuitenkin sanoi ja he loivat halveksuvat katsekontaktin. Samuli katsoi nuoria vuorotellen. 
"Tiedän, että tämä alkoi huonosti. Mutta yrittäkää tulla toimeen", vanha mies sanoi ja esitteli sitten nuoret toisilleen:
"Santeri, tämä tässä on tosiaan Kristalli. Ja Kristalli, tämä tässä on poikamme Santeri."
Kristalli ja Santeri nyökkäsivät toisilleen, mutta eivät hymyilleet.

Kaija teki jälleen lettuja. Hän oli sitä mieltä, että hyvä ruoka ratkaisee kaikki erimielisyydet ja kaikkihan pitävät letuista? Kaikki neljä söivät lettujaan kuitenkin vaitonaisina ja etenkin vanhukset odottivat nuorten avaavan suunsa. Mutta kumpikin keskittyi hotkimaan lettuja.

"Kiitos letuista. Ne olivat herkullisia", Kristalli lopulta sanoi lopetettuaan annoksensa.
"Ole hyvä. Joko on parempi mieli?" Kaija vastasi esittäen kysymyksen.
"Kyllä kai", tyttö vastasi ihmetellen vanhuksen kysymystä.

Aamupalan jälkeen Kaija, Samuli ja Kristalli kävivät vaihtamassa yövaatteet päältään. Sen jälkeen arkivaatteisiinsa pukeutuneina vanhukset istuivat olohuoneeseen ja alkoivat kuulustella poikaansa.
"Nyt kun olemme kaikki rauhoittuneet... Kertoisitko, että miksi oikein lopetit yliopiston kesken?" Kaija kysyi pojaltaan. Santeri ei vastannut.
"Vastaa äidillesi", Samuli käski vihaisena.
"Opinnot tuntuivat junnaavan paikoillaan ja minulla ei ollut motivaatiota jatkaa", hänen poikansa vastasi välittömästi. Vanha mies huokaisi.

"Kuinka voit heittää hukkaan mahdollisuutesi hyvään koulutukseen noin vain?" Kristalli kysyi, mikä suututti hieman Santeria.
"Kuinka voit käyttää hyväksesi herkkäuskoisia vanhempiani?" tämä sivalsi vastakysymyksen. Nuoret tuijottivat toisiaan vihaisina.

"Santeri... Kristalli ei nimenomaan halunnut käyttää meitä hyväkseen. Me vaadimme häntä tulemaan tänne ja hän korvaa kaiken omasta tahdostaan auttamalla meitä kaupalla", Kaija selitti rauhallisella äänellä. Hänen poikansa mutristi suutaan.
"Meidän täytynee miettiä miten järjestämme tämän", Samuli totesi ja sen jälkeen he keskustelivat hetken eri vaihtoehdoista. Loppujen lopuksi päätettiin, että Kristalli ja Santeri saavat molemmat jäädä. Santeri vaati saada nukkua omassa sängyssään, joten tytön täytyisi nukkua tästä lähtien makuupussissaan lattialla toistaiseksi, kunnes jokin parempi ratkaisu keksittäisiin.

Kun asiat oli sovittu ja järjestetty, he kaikki suuntasivat omien puuhiensa pariin. Vanhan television äänenvoimakkuus reistaili ja vaihteli itsekseen, joten Samuli yritti ottaa siitä selvän. Kaija suuntasi siivoilemaan ja pyyhkimään pölyjä.

Kristalli päätti jatkaa kirjan lukemista ja Santeri suuntasi huoneeseensa purkamaan tavaroitaan. Hetken päästä nuori mies tuli huoneesta ja harppoi ulko-ovea kohti.
"Oletko menossa johonkin?" Kaija kysyi pojaltaan, joka pysähtyi.

"Käyn moikkaamassa kavereita", Santeri vastasi äidilleen, joka puheli surkeana:
"Mutta vastahan sinä tulit kotiin... Olisit nyt kotona meidän kanssa, kun kerran olet tänne tullut... Ehdit nähdä kavereitasi myöhemminkin..."
"Äiti...", nuori mies huokaisi dramaattisesti ja pyöräytti silmiään.

"Minä tulen kyllä hyvissä ajoin kotiin. Käyn vain moikkaamassa heitä", hän jatkoi ja käveli sitten ulos. Kaija katsoi surullisena poikansa perään, vaikka toki ymmärsi tätä. Hänen pieni poikansa oli jo aikuinen, eikä häntä voisi kotiinkaan kahlita.

Santeri palasi kotiin juuri ennen iltapalaa, jonka jälkeen mies paineli suihkuun. Kristalli itse toivotti muille hyvät yöt, meni vaihtamaan yövaatteet päälleen ja valmistautui nukkumaanmenoon.

Yhtäkkiä huoneen ovi avautui ja suihkunraikas Santeri astui sisään. Tyttö jäi tuijottamaan lähes alastonta miestä ja nielaisi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän näki miehen niin vähissä vaatteissa. Omaa isää ei tietenkään laskettu, sillä Joonakseen Kristalli ei tietenkään kiinnittänyt koskaan samalla tavalla huomiota.

Santeri istui sängylle ja alkoi pöyhiä tyynyään huomaamatta, että tyttö tuijotti häntä.
"Mitä minä oikein touhuan?" Kristalli havahtui yhtäkkiä. Hän ei pitänyt tuosta miehestä. Miksi hän siis tuijotti tätä?

Santerikin huomasi lopulta, että Kristalli oli pysynyt kumman hiljaa ja paikoillaan.
"Mitä?" hän kysyi tylysti samalla, kun asettautui makoilemaan sängylleen.
"Ei mitään", tyttö vastasi yhtä tylysti ja kääntyi avaamaan makuupussiaan rullasta.

Nyt vuorostaan Santeri pysähtyi. Nuoren miehen katse valui tahtomattakin tytön vartaloa pitkin ja arvioi tätä. Etenkin takapuolta hän tarkasteli pitkään ja hartaasti.

"MITÄ HELVETTIÄ", Santeri ajatteli tajutessaan, että tytön tuijottelu herätteli hänen miehisiä tarpeitaan. Joten nuori mies veti äkkiä peiton päälleen ja häpesi sen alla. Hän ei voinut sietää tyttöä, eikä tämä häntä. Mutta silti...

* * *

Mulla oli niin hauskaa kun mä kuvasin tota loppua :DD
Eli tosiaan Kaijan ja Samulin poika palasikin luultua aikaisemmin kotiin ja... ;)
Kristallin ja Santerin välillä on selvästi kipinöintiä, mutta myös paljon inhoa ja vihaa.

Mä oon mielessäni kaavaillutkin, että näillä nuorilla tulisikin olemaan sellainen omituinen suhde missä molemmat esittää, ettei kiinnosta ja sitten salaa kuitenkin tykätään.. :D

Ja alussa kertomani kysely tuleekin perustumaan juuri tähän kysymykseen:

Päätyvätkö Kristalli ja Santeri kuitenkin lopulta yhteen?

Eli toisin sanoen teillä on nyt oikeasti mahdollisuus päättää haluatteko nähdä Santerin tulevaisuudessa Kristallin miehenä, vai jääkö mies rannalle ruikuttamaan kun etsin Kristalle toisen puolison.

Seuraava osa on jo valmiina, joten ensi viikolla jatkuu.
Nyt se on moimoi! :D

PS. Äänestäkää ahkerasti. ;)

Osa 246 - Takaisinmaksu

Heippa taas!
Hirveitä asioita tapahtunut. Tarkoitan nyt Turussa perjantaina tapahtunutta joukkopuukotusta.
Nää on semmosia asioita, mitä ei jotenkin vaan voi uskoa, että voi tapahtua Suomessa.
Tai missään ylipäätään. Mulla ei vaan riitä ymmärrys miksi pitää hyökätä viattomien kimppuun...

Mutta normaalin elämän on jatkuttava.
En oikein osaa sanoa muuta. On vain pakko jatkaa.

Kaikesta huolimatta toivotan mukavia lukuhetkiä tämän osan parissa.

* * *


- - -

Herättyään Kristalli jäi hetkeksi sängynlaidalle istumaan ja hieroi unisia silmiään. Hän oli jälleen nähnyt unta isästään, mutta tällä kertaa uni oli enemmänkin kuin Kristalli olisi ollut menneisyydessä. Hän istui isänsä kanssa olohuoneessa suunnittelmassa Obgun vapauttamista, mutta erona oli, että tyttö tiesi Joonaksen synkän tulevaisuuden. Hämmentyneenä teini istui isänsä vieressä ja kuunteli tämän kertomusta päivästään tiedekeskuksessa. Aivan kuin Kristallin alitajunta yrittäisi muistuttaa häntä jostakin isänsä muodossa.
"Mitä oikein yrität kertoa, isä?" tyttö ajatteli ja istui sängyllä vielä hetken.

Kristalli lähti käymään vessassa ja yllätyi nähdessään Kaijan täydessä työntouhussa aamupalan parissa.
"Ai huomenta! Sinä oletkin varhain hereillä. Oletin, että nukkuisit myöhään", vanhus rupatteli hyväntuulisesti huomattuaan tytön.

"Minä... Minä ajattelin vain käydä vessassa", tyttö vastasi, mutta lisäsi sitten:
"Mutta oikeastaan minua ei väsytä enää."
"Voit tehdä ihan miten vain haluat. Voit mennä takaisin nukkumaan. Me jätämme kyllä lettuja sinullekin", Kaija sanoi, otti paistinpannun esiin ja alkoi paistaa lettuja.
"Kuulinko oikein? Onko meillä lettuja tänään?" kysyi Samuli, joka oli nyt myös hereillä virkeänä. Kristalli alkoi hymyillä leveästi. Tällaisia tavallisia aamuja hän oli kaivannut.

Kun letut olivat valmiita, he ottivat kukin vuorollaan annoksen ja istuivat pöydän ääreen syömään. Samuli ja Kaija alkoivat syödä välittömästi hyvällä ruokahalulla, mutta Kristalli pysähtyi hetkeksi ja vajosi ajatuksiinsa. Letut toivat hänelle mieleen sen aamun, kun Obgu oli juuri tullut heille ja maistoi ensimmäistä kertaa lettuja. Ikävä riipaisi tytön rintaa ja hänen katseensa laskeutui hitaasti lettupinoon.
"Eikö maistu?" Kaija kysyi kuulostaen huolestuneelta. Kristalli säpsähti pois ajatuksistaan ja pakotti hymyn kasvoilleen sanoessaan:
"Maistuu toki... Minä vain... Ajattelin."

Sen jälkeen hän piti tuon hymyn kasvoillaan ja alkoi haarukoida lettuja suuhunsa Kaijan katseen alla.
"Kuule, me olemme Samulin kanssa ajatelleet", nainen aloitti ja käänsi katseensa lopulta tytöstä aviomieheensä:
"Kun sinä olet sanonut, ettet voi korvaamaan kaikkea sinun hyväksesi tekemäämme mitenkään..."
Kristalli lopetti syömisen hetkeksi ja katsoi vanhuksia hämmentyneenä.

"Poikamme on yleensä auttanut meitä kaupalla, mutta hän on tällä hetkellä yliopistossa", Samuli jatkoi siitä, mihin hänen vaimonsa jäi:
"Joten meillä olisi kaupassa tarvetta apulaiselle. Jos vain olet kiinnostunut."
Kristalli laski katseensa takaisin lettuihinsa ja tökki niitä mietteliäänä haarukallaan.
"Mutta... Kaikki näkevät minut", hän sanoi lopulta. Samuli ja Kaija vilkaisivat toisiaan hymyillen, tietäväisinä.
"Jos joku kysyy, niin sinulla on sitten harvinainen sairaus. Se ei vaikuta työkykyysi tai elämääsi mitenkään. Näytät ja kuulostat vain vähän toisenlaiselta", Kaija paljasti pariskunnan suunnitelman.
"Voit tietenkin myös olla puhumatta ja me sanomme sinun olevan mykkä", Samuli lisäsi. Teini epäröi silti:
"En oikein tiedä... Minä olen elänyt koko elämäni piiloutuen..."
"Sinun on kohdattava maailma kuitenkin jokin päivä", vanha nainen sanoi ja jatkoi:
"Ja maailman sinut. Olen varma, että maailma hyväksyy noin viehättävän nuoren naisen."
"Hyvä on sitten... Yritetään sitä", Kristalli vastasi ja hymyili hieman.

Aamupalan jälkeen Kaija suuntasi pariskunnan huoneeseen ja alkoi kaivamaan vaatelipastoa. Hän etsi vaatekasan pohjalle hautautuneita vaatteitaan ajalta, kun hän oli ollut nuori ja sorja.

Löydettyään vaatteet hän palasi Kristallin luokse ja ojensi vaatteet tälle.
"Kokeilehan näitä. Luulen niiden sopivan", Kaija sanoi hymyillen. Tyttö kiitti ja ryntäsi vaatteet sylissään huoneeseensa sovittamaan niitä.

Vähään aikaan ei kuulunut mitään. Kaija ja Samuli odottivat hieman hermostuneina Kristallia. Sopisivatko vaatteet hänelle? Tuntisiko tyttö olonsa niissä hyväksi? Lopulta huoneen ovi aukesi.

"Tadaa!" Kristalli hihkaisi loikkiessaan näytille. Vaatteet istuivat tytön päälle täydellisesti ja teini näytti nyt muutenkin paljon siistimmältä, kun hänellä ei ollut likaisia kuluneita vaatteita päällään.

"Näyttää hyvältä", Samuli kommentoi ensimmäisenä. Kaija kyynelehti hieman onnellisena ja sai lopulta hänkin sanottua jotain:
"Sinä näytät oikein ihanalta."
Kristalli hymyili leveästi.

Tyttö suuntasi pariskunnan mukana kaupalle jo samana päivänä. Häntä jännitti ihan hirveästi aluksi ja hän pelkäsi herättävänsä asiakkaissa kummastusta. Toisin kuitenkin kävi, sillä asiakkaat tuntuivat olevan liian kiireisiä kiinnittääkseen huomiota kaupan aputytön ulkonäköön. Päivä sujuikin oikein hyvin lukuunottamatta yhtä tilannetta, kun asiakas tuli kysymään Kristallilta jostain tuotteesta ja Krista jäätyi täysin. Onneksi Samuli näki tilanteen ja tuli nopeasti opastamaan asiakkaan oikeaan hyllyväliin.

Illalla he sulkivat kaupan ja palasivat kotiin. He kävivät kaikki vaihtamassa työvaatteet päältään ja sen jälkeen Kaija alkoi valmistamaan illallista.

Kaija ja Samuli olivat hankkineet Kristallille uudet vaatteet vanhojen tilalle. Niinpä tyttö vaihtoi ne päälleen ja suuntasi sitten keittiöön kiittääkseen:
"Kiitos näistä vaatteista."
"Ole hyvä. Mitä haluat muuten, että teemme vanhoille vaatteillesi? Haluatko pitää ne pesun jälkeen?" Kaija kysyi pilkkoessaan juustoa. Teini mietti hetken.
"En halua niitä enää", hän vastasi lopulta.

Sitten Kristalli suuntasi olohuoneeseen katsomaan televisiota Samulin kanssa. Televisiosta näkyi tulevan uutisia, joten tyttö oli hiljaa ja antoi miehen kuunnella päivän uutistapahtumia rauhassa.

Uutisissa kerrottiin eteläistä Simlandiaa piinaavasta lämpöaallosta.
"Onneksi täällä ei ole ihan tuollaisia lämpötiloja", Samuli kommentoi. Kristalli pysyi vaiti, kun uutisissa suunnattiin Isla Paradisoon haastattelemaan paikallisia. Sairaalan päivystys oli heidän kertomansa mukaan täynnä kuumuuden ja kuivuuden heikentämiä simejä.
"Surullista", Samuli kommentoi jälleen. Kristalli nyökkäsi:
"Niin on."

Uutisten jälkeen tuli vielä urheilu-uutiset ja sää.
"Olet hieman vaisu. Vaivaako se tämän päiväinen tilanne kaupalla vielä?" mies kysyi tytöltä, joka pudisti päätään.
"Minä... Minä asuin ennen Isla Paradisossa. Tuntui pahalta nähdä, että siellä kärsitään", Kristalli tunnusti. Samuli katsoi teiniä ymmärtävästi ja yritti piristää tätä hymyillen:
"Jos kaikki Isla Paradisossa ovat yhtä vahvoja kuin sinä, he selviävät kyllä."
Miehen sanat auttoivat, sillä pieni hymy kaartui Kristallin kasvoille.

"Laittakaahan se televisio kiinni, ruoka on ihan kohta valmista", Kaija huudahti keittiöstä:
"Voisitte tulla kattamaan pöydän."
"Asia selvä", Samuli totesi ja sammutti television kaukosäätimellä.

Kymmenen minuuttia myöhemmin ruoka oli valmista ja kolmikko istui pöydän ääreen illalliselle. Hetkeen kukaan ei sanonut sanaakaan.

"Miltä tuntuu ensimmäisen työpäivän jälkeen?" Samuli kysyi Kristallilta rikkoen hiljaisuuden.
"Ihan hyvältä. Aluksi jännitti tosi paljon, mutta se helpotti päivän lopussa", tyttö vastasi hymyillen ja jatkoi ruoan lusikoimista suuhunsa.
"Sinusta oli paljon apua", Kaija kiitteli.

Illallisen jälkeen Kaija keräsi astiat, sillä oli hänen vuoronsa tiskata. Kristalli suuntasi kirjahyllylle ja katseli mitä kirjoja vanhalla pariskunnalla oli hyllyssään.
"Jos haluat lukea, voit ottaa ihan minkä tahansa kirjan", Samuli totesi huomatessaan kirjahyllyn luona norkoilevan tytön.

Kristalli otti sattumanvaraisesti vain jonkin kirjan ja istui sitten sohvalle vanhusten keskelle lukemaan. Jotenkin hän pystyi keskittymään lukemiseen, vaikka pariskunta keskusteli keskenään televisiossa olevista säätiedotteista.

Säätiedotteet loppuivat ja Kaija alkoi katsella kelloa haukoitellen:
"Taitaa olla aika mennä nukkumaan."
"Samaa mieltä", Samuli oli samaa mieltä ja kääntyi katsomaan Kristallia:
"Entä sinä?"
"Minä taidan lukea vielä hetken", Kristalli vastasi nostamatta katsettaan kirjasta. Mies nyökkäsi ja nousi sohvalta.

"Älä valvo kovin myöhään", Kaija sanoi ja toivotti miehensä kanssa:
"Hyvää yötä!"
"Öitä", Kristalli mutisi keskittyen yhä kirjaan.

Hän luki niin kauan, kunnes ei meinannut jaksaa pitää enää silmiään auki. Tyttö palautti kirjan takaisin kirjahyllyyn ja venytteli hieman jumissa olevia hartioitaan.

Kristalli haukoitteli ja katsoi kelloa. Kello oli vasta yksitoista, mutta ilmeisesti jännittävä työpäivä oli imenyt hänen voimiaan. Niinpä tyttö suuntasi huoneeseensa vaihtamaan yövaatteet päälleen.

Sulkiessaan lipaston ovea Kristalli mietti valmiiksi jo seuraavaa päivää. Kauppa olisi suljettuna, joten heillä oli vapaapäivä. Ehkä he tekisivät jotakin mukavaa? Ehkä he menisivät rannalle?

Kristalli istui sängylle ja hänen ajatuksensa siirtyivät vapaapäivästä hänen isäänsä. Näkisikö hän taas unta Joonaksesta? Toisaalta tyttö odotti ja toivoi näkevänsä isänsä kasvot jälleen, mutta samalla häntä pelotti. Mitä jos hänen isänsä todella yritti kertoa hänelle jotain ja hän ei tajuaisi viestiä?

* * *

Semmoista.
Kaija ja Samuli suhtautuvat siis vähän eri tavalla tytön piilotteluun, kuin Joonas.
Mikä on tietyllä tavalla ihan hyvä, koska miten Kristalli koskaan tapaa ketään miestä ja jatkaa sukua, jos se on aina kotona piilossa? :D
(Tajusin katsokaas aikanani ampuvani tällä ratkaisulla tarinan ja suvun jatkumisen kannalta itseäni jalkaan ja nyt yritän pelastaa tilanteen.. :D Joskus käy näin..)

Ja tuossa alussa tuo Kristallin uni on saanu inspiraation mun omasta unesta.
Se on yks mun ahdistavimpia unia. Jotenkin se vaivas mua silloin aikanaan tosi pitkään.
Pähkinänkuoressa: Unessa oli mun lähipiiristä ihmisiä, jotka oli kuollu ja siinä unessa ne olikin elossa ja oli tosi normaalisti. Katsottiin tyyliin telkkaria ja juteltiin (siinä oli mun perhe mukana).
Ja siinä unessa mä olin ainut, joka tiesi niiden ihmisten olevan oikeasti kuolleita ja kukaan ei uskonu mua, kun yritin selittää ja kysellä miten on mahdollista, että ne istuu ja juttelee siinä.
Todennäköisesti tuo uni on kuitenkin ollut ihan normaali alitajunnan reaktio, koska yks niistä ihmisistä oli silloin kuollu ihan vähän aikaa sitten.

Mutta tuosta unesta sain tosiaan inspiraation siihen, että Kristalli vois nähdä tollasen hämmentävän unen, joka voi olla samaan aikaan myös selkeä muisto, koska Kristallin puolialien aivot on erilaiset kuin normaalit. ;)

Ja tän kerroin siks, että jotkut teistä on joskus kyselly mistä revin ideat ja käänteet. :D

Kysymys: Millainen mies Kristallin rinnalle sopisi?

Ensi viikon osa on hyvällä mallilla, joten olen aika varma sen valmistumisesta ajallaan.
Eli ensi viikolla sitten taas jatketaan! :)

Moimoi!